L-O-M-A ja aurinkoa

Aurinkoa ja rentoilua! Tehtiin muutama viikko sitten matkavaraus Alanyaan. Kyllä on ihanaa päästä irti normiarjesta vaikkakin vaipanvaihdot, ruoka-ajat ja pyykinpesu pysyvätkin vakioina. Extraherkkuna tulee Miehen vanhempainvapaa, aurinko, lämpö, hyvä ruoka ja juoma. Ja kiireettömyys. Ja toki myös äidin oma aika.

Kuva lainattu

Alanya ei ehkä olisi ollut lomamatkavaihtoehtojemme kärkipäässä, mutta kun kutsu ystäväpariskuntamme eläkepäivien talvikotiin kävi, oli päätös harvinaisen helppo tehdä. Liput varaukseen ja matkaa odottamaan. Meillä on hauska tarina tästä ihanasta pariskunnasta ja siitä miten tapasimme heidän kanssaan. Tutustuimme nimittäin talokauppojen kautta, eli me ostimme heidän entisen kotinsa ja siitä asti olemme pitäneet yhteyksiä. Pariskunnalla ei ole omia yhteisiä lapsenlapsia, joten meidän Ässä on lunastanut paikkansa heidän sydämmissään totaalisesti. On ollut kerrassaan ihanaa tutustua tähän sydämmelliseen pariskuntaan. Kun teimme muuttoa nykyiseen kotiimme oli elämämme ikäviä tapahtumia täynnä ja muuttokin piti hoitaa kaiken keskellä. Tämä meille lähes tuntematon pariskunta otti meidät siipiensä suojaan ja auttoi arjen askareissa ja he tulivat jopa muuttamaan meitä. Uskomatonta. Olemme olleet heille niin kiitollisia kaikesta avusta ja huolenpidosta. Kiitos <3.

Mutta siis, Alanya kutsuu ja matkan teko taittuu 9 kuukautinen Neiti S mukana. Menomatka ei todellakaan ole ruhtinaallinen; meillä on 4 tunnin jatkolennon odotus Istanbulissa. Luojan kiitos Istanbulin kenttä on iso ja shoppailumahdollisuudet todennäköisesti aika mukavat. Lisäksi meillä on lounge mahdollisuus, joten odotusaika sujuu loungessa chillaten ja kentällä shoppaillen. Aikataulu vain ei ole pienelle matkustajalle paras mahdollinen. Jatkolento lähtee kahdeksan maissa illalla ja perillä Alanyassa olemme vähän yli kymmenen. Kentältä matkaa lomakotiimme on puolisentuntia, joten toivottavasti olisimme perillä puolenyön kantturoissa. Iltapuuron ajattelin antaa Istanbulissa juuri ennen lentomme lähtöä. Ja maitoa lisäksi kun maitojano iskee. Asunnolle päästyämme pikapesu, yökkäri ja velli nassuun ja tyttö toivottavasti on valmis lopullisille yöunilleen. Ystävämme ovat onneksemme hankkineet matkasängyn ja syöttötuolin, joten unipaikka on valmiina odottamassa.

Monissa blogeissa on kirjoitettu vaunuista ja rattaista ja niiden käyttämisestä lentokentällä aina portille asti. Useampi on maininnut siitä että jopa matkarattaat on pitänyt checkata eli niitä ei ole saanut käyttää kentällä. Mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä. Miksi rattaita ei saa viedä portille asti? Vai olenko ymmärtänyt väärin ja kyse on näissä tapauksissa ollut vaunuista.... Varsinkin tässä meidän tilanteessa koen rattaat ehdottomina, koska lentojen välillä on monta tuntia ja lapsen on saatava nukkua ja levättyä välillä. Ei kantoreppu tai lentokentän penkit todellakaan aja samaa asiaa kuin omat tutut rattaat.

Noh, selvitin asiaa ja Finavian sivuilta löytyi seuraava tieto, jossa kerrotaan että vaunut kuljetetaan aina ruumassa, mutta lastenrattaiden osalta käytäntö vaihtelee lentoyhtiöittäin. Turkish Airlines sallii rattaiden viennin gatelle asti, joten printtaanpa mukaan keskustelun jonka kävin heidän kanssaan facebookin avulla. We'll see what happens.

VäliPS. Olen todella tyytyväinen meidän MacLaren -matkarattaisiin. Oma postaus rattaista tulossa Alanyan lämmöstä :).

Muilla kokemuksia matkarattaiden vienniestä portille asti? 

Olen ollut kerran aiemmin Alanyassa vuonna 1998. Ja kyllä; nahkatakki se oli pakko ostaa. Eihän sitä kotiin viitsinyt ilman matkamuistoa tulla. Ja toinen kyllä; sellainen takki missä on ne isot olkatoppaukset ja vyötäröllä isosolkinen vyö. God. Sitä kuulkaas tingittiin ja tingittiin ja välillä käveltiin kaupasta uloskin ja taas juotiin teetä (siinä helteessä) ja vielä kerran tingittiin. Ainiin, ja poltettiin sytkärillä nahkaa että varmasti oli aitoa tavaraa.  Hitsi kun valokuvat ovat lapsuudenkodissani, olisin muuten voinut ilahduttaa teitä Turkin muistollani :D.

Sää vaikuttaa olevan oikein hyvä vielä näin loka-marraskuun vaihteessa. Toivotaan että ennuste pitää paikkansa ja saamme nauttia lämmöstä perillä. Kirjoittelen kuulumisia paikanpäältä ja kerron kuinka menolento sujui.

No mutta, onkos teillä loppusyksyksi / talveksi matkoja suunnitteilla? 

Muikkari: viimeinen päivä ilmoittautua kauneusiltaan

Yhteistyössä Kauneushuone Kajon kanssa.

Tänään on viimeinen päivä ilmoittautua kauneusiltaan. Jos muuta tekemistä ei ensi viikon keskiviikko illalle vielä ole, niin tule ihmeessä tutustumaan Biolinen tuotteisiin nauttien samalla pientä purtavaa ja juotavaa. Biolinen maahantuojat ovat kertomassa tuotteista ja he vastaavat mielellään ihon hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.

Kampaamo En Casa sijaitsee Tapiolassa, hyvin kulkuyhteyksien päässä. Parkkitilaa löytyy hyvin, jos tule autolla.

Paikkavarauksen voit soittaa Jonnalle tai lähettää hänelle tekstarin numeroon 040 170 6670.

Tervetuloa! Nähdään keskiviikkona :)

Imetys. Mitä jos se ei sujukaan kuin tanssi?

Monet itkut ja huokaukset. Yrittäminen ja pettyminen. Menetetyt yöunet. Huonot fiilikset; olenko huono äiti? Miksi tämä ei onnistu? Tämänhän piti olla helppoa.

Minulle ei tullut koko raskausaikana mieleeni etteikö imetys syystä tai toisesta voisi onnistua. Tietämättömyydessäni en edes ajatellut koko asiaa. Ehkä olisi pitänyt. Tai voikun joku olisi maininnut asiasta; vaikka neuvola. Imetyksen vaikeus tuli puskista. Ässä syntyi tiistaina nukutuksessa sektiolla. Hän oli syntyessään pieni; 2.8 kiloa puhdasta kultaa. Olin kyllä lukenut siitä ettei maito välttämättä nouse kunnolla sektion jälkeen, mutta ettäkö koko imetys olisi hankalaa. Ei juolahtanut mieleeni. Kaikki vaan paasasivat siitä miten helppoa se on kun vauvan ruoka kulkee mukana ja on sopivan lämpöistä jajaja....  

Toivuin sektiosta oikein mallikkaasti ja jo torstaina olin hyvinvoiva. Harjoittelin imetystä, asentoja ja vauvan kanssa olemista. Perjantai koitti ja saimme luvan lähteä kotiin. Näin jälkikäteen ajateltuna (jälkiviisaus, paras viisaus) olisi ehkä kannattanut jäädä sairaalaan viikonlopun yli, jotta imetys olisi alkanut sujumaan paremmin ja olisin saanut äitiyteeni lisävarmistusta. Toki sairaalassa sanottiin että vauvamme pienuuden vuoksi hänen imuvoimansa ei ole kovin suuri, mutta kyllä se siitä paranee kun tyttö kerää painoa ja voimia. Annoimme korvikemaitoa rintasyötön jälkeen ja sehän osui ja upposi.

Halusin ehdottomasti imettää ja toki sairaalassa siihen rohkaistiin. Imetysotteet ja vähäinen maidontuotanto tuottivat molemmat päänvaivaa, mutta se nyt ei yllättänyt; olinhan täysin noviisi ja ekaa kertaa niissä hommissa. Samoin tyttäremme. Kotiin lähtöpäivänä tehtiin sairaalan puolesta ensimmäisen ja viimeisen kerran imetyspunnitus. Olin työllä ja tuskalla ruokkinut uutta perheenjäsentä ja vaaka näytti sen mitä pitikin: tyttö sai maitoa tarpeekseen, joten kamppeet kasaan ja kotiin pienen nyytin kanssa. Kuten yllä kirjoitin, olisi pitänyt malttaa jäädä sairaalaan vielä pariksi päiväksi, mutta tottakai kotiinlähtö houkutteli sen verran, että vaikka koin ettei imetys ollut lähtenyt niin hyvin käyntiin kuin olisin toivonyt, ajattelin että kyllä se siitä ja kaikki menee hyvin. Koti siis kutsui. 

Kotona oli ihana olla, mutta imetys ei vain luonnistunut. Tyttö ei jaksanut imeä ja nukahti lähes heti syötön alkaessa. Hän oli rinnalla hereillä ehkä pari minuuttia, jonka jälkeen yritin herätellä, mutta ei. Pullosta tuli sen verran helpommin maitoa, että sitä imettiin unessakin. Itku oli minulla herkässä eikä pelkästään imetysongelmien vuoksi vaan myös nukkumattomuuteni. Nukuin ensimmäisten kolmen-neljän viikon aikana huimat 2-3 tuntia vuorokaudessa. En vain osannut nukkua. Vauvamme piti aivan järkyttävän kovaa korinaa nukkuessaan. Se oli oikeasti kovaa ääntä. Terkkarin kotikäynnillä (tyttären ollessa 10 pv ikäinen) väsymykseni oli normaalista poikkeavaa ja meitä kehotettiin pohtimaan vauvan siirtämistä omaan huoneeseen, jos minun nukkumiseeni ei tule muutosta. Enpä ollut ajatellut etukäteen moista siirtoa ollenkaan. 

Olin aivan zombie. Itkeä tihruutin yöllä sängyn laidalla, päivisin sohvan nurkassa ja pohdin nukkumattomuuttani, imetysongelmaa ja vauvan siirtoa omaan huoneeseensa. Imetin, pumppasin ja annoin korviketta. Ja pää oli ihan sekaisin. Lapsen PITÄÄ saada äidinmaitoa, jotta syntyy hyvä vastustuskyky. Mm. tätä hoin itselleni kuin mitäkin mantraa. Ei ole muuten hyvä kombo tuo tuore äitiys, nukkumattomuus, huono maidontuotanto ja syyllisyys. HUH HUH. Eräänä päivänä kolmannen viikon jälkeen mies tuli töistä kotiin ja ilmoitusluontoisesti alkoi siirtämään vauvan sänkyä hänen omaan huoneeseensa. Siinä minä sitten nieleskelin ja puhelin ääneen että "onhan tämä nyt varmasti ihan okei, eikä lapselle jää mitään traumoja...". Välillä mies otti ohjat öisin ja minä painuin alakertaamme nukkumaan tulpat korvissa. Toisinaan sain nukuttua täyden yön, toisinaan en, mutta jo se helpotti kun tiesin ettei minun tarvitse herätä vaan saan rauhoittua ja rentoutua vierashuoneessamme. 

Neuvola otti minut seurantaan nukkumattomuuden vuoksi. Sehän voi pahimmillaan johtaa masennukseen. Minut ohjattiin helmikuun puolessa välissä imetysopastukseen, joka koitui pelastuksekseni. Olin jo perumassa aikaa, sillä koin että kyllä minä imettää osaan mutta maitoa ei vain tule ja lapsi nukahtaa salamannopeasti rinnalle. Se oli yhtä imettämisen, pumppaamisen ja korvikemaidon sekamelskaa. Ja mammateen ja alkoholittoman oluen kurkusta alas kiskomista. Ja väsymystä. Kääk. 

Niin, imetysopetus koitui pelastuksekseni. Rouva, joka otti meidät vastaan oli todellinen halki-poikki-pinoon -henkilö. Hänellä oli taustatieto meistä ja haasteistamme. Olimme siellä kaksi tuntia ja itkin ekan tunnin huonoa äiti -fiilistäni. Pitkän keskustelun jälkeen hän sanoi (ihan kuin se olisi ollut joku synninpäästö minulle), että äitiys on kuule niin paljon muutakin kuin imettämistä, että mitäs jos lopettaisit sen yrittämisen ja pumppaamisen ja valitsisit teille parhaimman korvikemerkin ja alkaisit nauttimaan äitiydestä ilman imettämisen stressiä. Keskustelimme lisää ja ihan kuin tiiliskivi olisi poistunut hartioiltani. Hän toi erittäin hyviä pointteja esiin, mm. sen että isä myös voi syöttää pienokaistamme (myös öisin) ja näin isän rooli kasvaa pienen vauvan elämässä. Poisajaessani pohdin hänen sanojaan ja kun olin päässyt kotipihaamme päätös oli selvä. Imetys ei onnistunut ja se stressasi minua niin paljon, että en kokenut voivani olevan se äiti joka halusin olla. Imetysyrittäminen ja pumppaaminen loppuivat siihen paikkaan. Korvikemerkiksi valikoitui Nutricia Nutrilon Omneo1, joka on vatsaystävällinen valmiste. 

Elämä helpottui kertalaakista. Tyttö kasvoi ja kehittyi korvikkeen voimin vallan mainiosti ja minä rentouduin vihdoinkin. Pääsin vapaammin liikkumaan, kun isä pystyi ruokkimaan pienokaistamme. Teimme yövuorovaihtiksia ja sain nukkua. Joku imettävä äiti kyseli eikö korvikkeen kanssa sählääminen ole yöllä hankalaa. No ei. Minulle sen rinnan kanssa touhuaminen on sähläämistä. Meillä oli aina vesi keitettynä yötä varten ja kun tyttö heräsi syömään, ei muuta kuin vesi mikroon lämpenemään, jauheet sekaan ja sheikkaus. Meillä on tietysti se onni, että makuuhuoneemme sijaisevat samassa kerroksessa ja tämä koko lämmitysprosessi siitä kun nousin sängystä ja olin ruokkimassa tytärtämme kesti max. 30 sekuntia. Nopeaa toimintaa yöllä ;). Ja vaikkei makkarit olisikaan samassa kerroksessa, niin termari ajaa saman asian. Neljän kuukauden iässä aloimme antaa iltamaidon joukossa velliä jolloin yösyötöt tippuivat yhteen ja pian saimmekin jo nukkua jo täydet yöt. 

Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa kaikkia siitä ettei se imetys aina onnistu. Sitä on niin helppo sanoa vierestä että imetä, imetä; kyllä se siitä vielä lähtee. Ja juot sitä mammateetä ja alkoholitonta olutta, niin kyllä sitä maitoa alkaa tulemaan.  

Ette voi uskoa miten pahoillani olin välillä kommenteista joita imetysongemista tietämättömät ihmiset laukoivat. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pitää suu supussa ja kaivaa vain se pullo laukusta eikä kommentoida mitenkään sitä etten imetä. Miksi en imetä. Mitä ihmettä se edes muille kuuluu? Olin ihan tarpeeksi kovan kokemuksen läpikäynyt ja uskon että minä olen itseni pahin kriitikko tässäkin asiassa, mutta että joku ulkopuolinen vielä tulee viisastelemaan. Kyllä minä perustelin asian ja moni kyllä ymmärsi sen, kiitos siitä. 

Vaikken ole imettänyt kuin kuusi viikkoa ja senkin ajan osaimetyksellä, olen silti maailman paras äiti meidän tyttäremmelle. En ymmärrä ollenkaan niitä kommentteja joita minäkin jossain yhteydessä sain, että voi kun et voi nyt kokea sitä kaunista hetkeä kun äiti syöttää lastaan. Ai anteeksi miksi en?

Joka kerta kun ruokin lastamme, hän oli sylissäni ihan samassa paikassa kuin rintaruokinnassa. Hän ei ollut fyysisesti minussa kiinni, mutta kyllä minä hetkestä kauniin sain ilman fyysistä kosketustakin. 

Toivon että me naiset olisimme toisiamme kohtaan hieman hienotunteisempia. Äitiys, imetys ja toimintatavat herättävät keskustelua eikä se ole ollenkaan huono asia; päinvastoin. Mutta se miten asiansa ilmaisee, sillä on todella iso merkitys. Varsinkin näissä hienotunteisuutta vaativissa asioissa. 

Tyttäremme on nyt 9 kuukautta ja ei ole sairastellut kovin paljon vaikka korvikemaidolla onkin kasvanut. Alkukesästä hänellä oli kunnon räkätauti jolloin vietimme yöllä aikaa jopa Jorvissa ja saimme antibioottikuurin, mutta sen jälkeen ei ole ollut kuin yksi nuha. KOP KOP. Eli pelkoni siitä ettäkö korvikelapsi sairastelisi enemmän kuin rintaruokittu ei pitänyt paikkaansa. Ainakaan tässä vaiheessa.

Imetitpä tai annoit maitoa pullosta, se ei tee sinusta sen huonompaa tai parempaa äitiä. Äitiys on todellakin niin paljon muutakin. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua jollekulle. Ja minulle saa aina lähettää sähköpostia jos siltä tuntuu :).

Viimeisenä muttei todellakaan vähimpänä haluan osoittaa suuret kiitokseni rakkaalle miehelleni. Mikä tuki, turva ja järjenääni oletkaan ollut. Myös imetysasiassa. Olet kannustanut heikkoina hetkinä, passittanut minut nukkumaan kun zombie on ollut läsnä ja olet tehnty kaiken niin hienosti, jotta minulla olisi helpoin ja parasta olla. Kiitos rakas. Olet kallioni. 

Miten teillä on imetys sujunut? Onko se ollut helppoa heti alusta pitäen vai onko eteen tullut haasteita selätettäväksi? 

Iloa torstaihin! Siellähän pilkottaa aurinko :)! 

Kauneuden asiakasilta Kauneushuone Kajossa - Tervetuloa!

Järjestimme keväällä yhteistyössä Kauneushuone Kajon kanssa asiakasillan ja näin syksyn tullen päätimme järjestää illan uudestaan. Kevään asiakasilta oli oikein onnistunut ja kaikki tykkäsivät illasta kovasti. Keväisen kauneusillan fiiliksistä voitte lukea lisää täältä, kliks.

Minusta on ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Oli se sitten illallinen Miehen tai ystävien kesken, mammatapaaminen, ulkomaanmatka tai illan juoksulenkki. Tällainen naistenilta kauneuden parissa on ainakin minun mielestä enemmän kuin mukavaa raapustaa kalenteriin, eikö :)?

Alla kutsu, jossa on illan ohjelma ja ilmoittautumisohjeet. Tule yksin, kaverin kanssa tai isommalla porukalla! Illan aikana arvotaan vartalovoide ja kasvohoito :).

Vietetään mukava ilta kauneuden parissa kuohuvaa ja pientä purtavaa nautiskellen! 

Olisi kiva nähdä teitä sieltä ruuduntoiseltapuolen :)!

Blogikriisi

.... ja kriisin selätys.

Kaksi viikkoa olen pohtinut ja miettinyt asioita: pidänkö blogini hengissä vaiko laitanko pillit pussiin. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon ja pyrin nyt päivittämään koko blogini sen ulkomuodosta lähtien. Kaikki ei tapahdu heti eikä ole tarkoituskaan. Blogi hakekoon muotoaan niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin. Luonnoksissa on monta tekstiä, joita pääsette lukemaan jossain vaiheessa.

Minulla on tällähetkellä aika monta rautaa tulessa ja siitä johtuen pohdin vakavasti blogini tulevaisuutta. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että blogi on näiden muiden projektien keskellä se täysin oma juttuni. Teen edelleen yhteistyötä Huippuklinikan (Dextra Lapsettomuusklinikka) kanssa ja vinkkinä mainittakoon, että blogi on pystyssä ja ensimmäinen tekstimuotoinen asiakastarina alkiodiagnostiikasta luettavissa. Halutessanne voitte käydä lukemassa lääkäri Eero Varilan kirjoittaman tekstin täällä, kliks. Klinikan lisäksi olen perustamassa yritystä. On monenmonta asiaa jotka pitää ottaa huomioon ja ne luonnollisesti vievät aikaani. Onneksi ympärillä on hyvä tiimi, joten kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään tehdä itse.

Näiden lisäksi minulla on blogin kautta saatuja mukavia yhteistyökuvioita ja niistä voisin mainita tässä vaiheessa Kauneushuone Kajon asiakasillan. Ensimmäinen asiakasilta pidetiin toukokuussa ja ilta oli oikein onnistunut, joten nyt syksyn tullen päätimme pitää toisen. Ilta pidetään keskiviikkona 22.10.2014 kello 18.30 alkaen. Erillinen postaus aiheesta tulossa huomenna.

Toivepostauksia on tulossa mm. vihkisormuksistamme. Ajatuksia imetyksen vaikeudsta ja ylipäätänsä äitiydestä on myös työstön alla. Hankimme Bugisten rinnalle matkarattaat, joista on oma juttunsa piakkoin. Mies pitää kolme viikkoa vanhempainvapaata tämän kuun lopusta alkaen ja silloin suuntaamme etelän lämpöön. Siitäkin lisää myöhemmin.

Tulen kirjoittamaan jatkossa edelleen perhe-elämästä, mutta myös omista touhuistani, kuten intohimostani urheilua kohtaan. Myös terveyskulma tulee teksteihini ja pääsette kurkistamaan päivittäisiin voimajuomiini, jotka ovat mieheltäni kysyessä sammakon oksennuksen värisiä :D.
Kuvia pyrin napsimaan enemmän ja käyttämään enemmän. Katsotaan minne kaikkialle kamera kulkee mukana.

Tällaisten pohdiskelujen keskellä on täällä oltu. Hyvä että sain ajatukset selviksi ja nyt tuntuu että suuntakin on pitkästä aikaa oikea.

Kiitoksen paikka!

Kiitos teille lukijoilleni, jotka olette matkassani kulkeneet. Olen saanut muutamia ihania sähköposteja joista ammensin voima-ajatuksia jatkaa blogini parissa. Suuri kiitos teille kaikille kommenteistanne ja kurkistuksesta elämääni <3.

Olkoon tämä syksyinen päivä uuden alku. Myös kuntoilun saralla. 

Ei siis muuta kuin marsmars, salia kohti!

Iloa syysiltaan!

Kuva